maanantai 9. maaliskuuta 2020

Tervetuloa Vuosaareen

" Me muutettiin tosta noin vaan Helsinkiin, niin helppoo se oli! "

No niinhän se kyllä oli. Kaikki tapahtu jotenkin tosi nopeesti. Yhtäkkiä huomaan purkavani tavaroita oikeille paikoilleen melkein 300km päässä. Kaikelle löytyy oma paikkansa ja kämppä näyttää kodilta yhdessä päivässä. Suurin kiitos rakkaille ystäville ja perheelle jotka auttoi.

Mette oli isänsä luona ensimmäisen viikon muuton jälkeen. Sain tutustua Lydiannan kanssa kahdestaan uuteen kaupunkiin. En mä vielä osaa keskustassa kunnolla kulkea, mutta alan kyllä pikkuhiljaa jo hahmottaa. Monta kertaa eksymistä, kyllä se siitä.

Eikä edes turhauta, etten osaa. Lähinnä naureskellen ja mapsi kädessä kulkien meni ensimmäinen viikko. Nyt osaan jo kulkea  lähikauppoihin, salille, puistoihin jne. Tiedän suunnilleen missä suunnassa on mitäkin.

Aurinkolahti on aivan ihana. Päiväkoteja joka nurkalla ja peruskoulut ihan vieressä. Meri, luonto. Välillä mietin, onko tää vaan unta. Et ollaan oikeesti täällä ja tää on meidän koti. Yks päivä kävelin tuolla merellä kuulokkeet korvissa, tippa linssissä, ylläripylläri! On vaan jotenkin tosi helpottunut ja epätodellinen olo. Kivi vierähtänyt harteilta. ISO kivi. Oon aiemminkin puhunut siitä, mutta jo tää etäisyys tiettyihin ihmisiin ja asioihin keventää ihan helvetisti oloa. Mä saan elää täällä mun omaa elämää ja keskittyä siihen.

Ikävä kaikkia rakkaita Jyväskylästä on kyllä kokoajan. Mutta helpottaa se, että ollaan päivittäin tekemisissä. Onneks on puhelimet ja netti !

Jännitin, miten Mette sopeutuu tänne.

Täällä on rautatieaseman hissit pois käytöstä, joten joudutaan kulkemaan Kampin kautta metrolla kotiin. Kamppiin kävellessä tuolla keskustassa Mette katseli ympärilleen. Se pieni käsi pitää mua kädestä väkijoukossa, nalle toisessa kädessä tiukasti kiinni.

" Äiti, millon me mennään takas sinne Suomeen? "

" Mä haluun kotiin äiti "

Tässä vaiheessa mulla nous pieni pala kurkkuun. Voi helvetti. Mitä jos se ei yhtään tykkää olla täällä? Tää on nyt meidän koti rakas.

Metromatka on Metestä aina hirveen hauska. Se menee hujauksessa. Opettelee ruotsia pysäkkikuulutuksista. Nordsjö, tää on meidän !

Kotiovesta ekaa kertaa sisään. "Mua niin jännittää!!"

Omat lelut, valokuvat, vaatteet ja kaikki tavarat. Yläsänky ! Sauna! Jee, sauna päälle heti ! Iso leikkipaikka sisäpihalla.

Täähän on ihan kun meidän koti.

Ja heti ekana päivänä omassa pihassa oli yläkerran pojat leikkimässä samaan aikaan. Ne samat pojat, joiden äiti tuli muuttopäivänä toivottamaan mut tervetulleeksi Vuosaareen. Miten hyvä mieli tulikaan silloin ! Eikä tää poikien äiti ollut ainut joka kävi moikkaamassa, vaan monet muutkin. Tässä talossa asuu jotenkin erityisen huomaavaisia ja kivoja ihmisiä. Olin ihan suu auki täällä, että mitä hittoa, nää vaan tulee puhumaan mulle. Ei olis tullut kuulonkaan edellisessä talossa kyllä :D

Oli siis tosi tervetullut olo ja oon ihan varma et me tullaan viihtymään täällä.

Nyt, kun Mettekin on kotona, niin tuntuu kokonaiselta. Nyt kaikki on just niinkun pitääkin.



Jännitin kyllä myös sitä, että miten pärjään, kun käytännössä koko tukiverkko jäi 270 kilometrin päähän. Tai siis lähinnä sitä, että miten oma pää kestää, kun on tottunut siihen, että on ennen saanut apua PÄIVITTÄIN lasten kanssa. Sain käydä esim kaupassa yksin. Nyt varsinkin ne tulee jokapaikkaan mukaan AINA. Stay tuned siis, jos haluut tietää miten liidaan täällä tätä arkee jatkossa ;D

Olin kyllä ensinnäkin tottunut liian hyvään.

JA NYT HALUUN SANOA TÄMÄN TÄSSÄ:

Instagram seuraajat: !!!

Miten suuri apu te ootte TAAS, tässäkin ollut mulle ja meille. Niin paljon vinkkejä eri paikoista, päiväkodeista, työpaikoista. Apua kaikessa. Siis en voi tarpeeksi teitä kiittää ikinä. Niin paljon hyötyä teistä tässäkin koko projektissa että tekis mieli itkee. Some ei tosiaan oo mikään paska juttu. Se voi olla myös erittäin hyvä, hyödyllinen juttu.

Joten KIITOS .

<3

Nyt suunnittelemaan kunnon tuparibileet, sit voin sanoo ovella, Tervetuloa Vuosaareen <3















1 kommentti:

  1. Tunnen olevani jälleen niin siunattu avioliittoani, kun tohtori osagiede toi takaisin mieheni, joka erotti minut kanssani hyviä 3 vuorokautta. Olen nimeltä Anneli Jäätteenmäki. Vaikka minulla on suu koko kehossani, ei riitä, että kiitämme tohtori Osagiedea hänen avusta elämässäni. Mieheni oli eronnut kanssani 3 kuukautta ja joutunut olemaan tuskissa ja tuskalla ilman häntä. Joten etsin apua kaikkialta, mutta mikään ei onnistunut, ennen kuin tarkoitin tohtori Osagiedea, jonka kanssa otin yhteyttä verkossa. Selitin tilannetta hänelle ja hän lupasi, että aviomieheni tulee takaisin minuun 24–48 tunnin sisällä, sikäli kuin sydämeni silti lyö hänen puolestaan. Uskoin häneen ja hän valmisti loitsun minulle ja mieheni soitti minulle juuri kun tohtori Osagiede sanoi. Hän vetoaa ja sanoi, että hän tarvitsee minut takaisin ja elämme nyt jälleen onnellisina viimeiset 9 kuukautta. Kaikkien siellä lukevien artikkelini, jotka tarvitsevat apua, tulee ottaa yhteyttä häneen ... Sähköposti: doctorosagiede75@gmail.com tai whatsapp and viber puhelinnumeroon +2349014523836

    VastaaPoista

SÄ OOT NIIN VAHVA

Oon kuullut nuo sanat tosi montaa kertaa viimeisten kuukausien aikana. Voi kun vaan tietäisitte. Ei oo ollut kovin vahva olo kokoajan. ...